Kyllä ei niin helppo koiravuosi 2018…

Vuosi on lopuillaan, niinpä on hyvä hetki vähän summata surullisen koiravuoden tapahtumia. No ei kokonaan surullisen, on seassa pieniä onnen hetkiäkin. Kuten elokuiset kennelpäivät, vieläkin hymy nousee suupieliin, kun muistelen pentuesisarusten ja emojen kohtaamisia 😀 Ja onhan meillä ollut muutamia ikimuistoisia näyttelyretkiä Tiuku-tyttösen ja Riemu-pojan kanssa.

Tälle vuodelle suunniteltu Didi ( Hännänhuiskeen Cultahippu ) ja Repe ( Kuuhvitar Gielas ) yhdistelmä ei onnistunut höpöjuoksujen vuoksi. Kakkosvaihtoehdon Hulda ( Lapland Lord’s Lady Aisha ) ja Oulan ( Lapinlauhan Oula Okta Otonpoika ) astutus onnistui, mutta Hulda-neiti jäi tyhjäksi. Taisi olla höpöjuoksu tälläkin tytöllä. Niin, niin valitettavaa, että sitä omaa karvakaveriaan kaipaavat eivät vielä sitä omaa karvatassua meiltä saaneet. Lämmin ja sydämellinen kiitos teille niin monelle, jotka pennun olisitte meiltä toivoneet ja erityiskiitos luottamuksesta teille, jotka jäitte odottamaan seuraavaa pentuetta. Toivon sydämestäni, että saatte oman tallustelijan pirttiinne!

Ensi vuodelle olin toivonut pentuja Tiukulle ( Lapland Lord’s Mrs Bonita ). Ihanalle Tiuku tyttöselle. Mutta, luustokuvista vasen kyynärä sai 1-lausunnon, jonka myötä tämä toive kariutui. Tiuku-tytön silmät ovat terveet, kaikilta geenisairauksilta ( prcd-PRA, Pompen ja DM ) neiti on vapaa, lonkat C/C. Ja ennen kaikkea, Tiukun luonne ja pään hermorakenne on jotain todella ihailtavaa. Vieläkin muistan Jyväskylän näyttelyn reilu vuosi sitten, jossa neiti vain nukkui rauhallisesti väkipaljouden keskellä ilman huolen häivää. Niin sydän tämä koira. Edelleen niin harmittaa tuo kyynärtulos, mutta sille ei voi mitään. Onneksi tämä ei Tiukun elämää tule millään tavoin rajoittamaan, se on pääasia!

Tiukun tuloksen jälkeen käytin saman pentueen sisarta, Nalaa ( Lapland Lord’s Mrs Barbi ) myös terveystutkimuksissa. Silmät terveet, lonkat B/B, mutta vasemmasta kyynärästä astetta huonompi tulos, 2. Todella suuret kiitokset Nalan omistajalle, että sain mahdollisuuden käyttää myös Nalaa tutkimuksissa! Nämä ovat kullanarvoista tietoa. Tosin en tällaisia tuloksia olisi odottanut ja on mielestäni aika hurjaa, että näitäkin tyttösiä voisi käyttää jalostukseen, jos ei kyynärtulokset olisi tiedossa. Oulun ell sanoikin minulle, että: ”Niin, nämähän on näitä moraalikysymyksiä, joita sinun pitää itseltäsi kysyä.” No ei tarvitse kysyä, ei tässä itselle ole mitään epäselvää.

Itse henkilökohtaisesti pidän kyynäriä jopa astetta tärkeämmässä roolissa kuin lonkkien, koska suurin osa koiran painosta jakautuu rungon etuosalle. Tämä on tärkeää huomioida, jos koiraa haluaa käyttää esim. agility harrastuksessa. Ja onhan nämä periytyviä ominaisuuksia.

Ne niistä suunnitelmista, taidamme palata takaisin tämän vuoden ykkössuunnitelmaan ensi vuonna, jospa alkukesän juoksut olisivat Didillä ”suotuisammat” 😀 Aika näyttää, tässä vaiheessa en uskalla edes toivoa mitään.

Kotia ovat ja tulevat tänä vuonna vaihtamaan A-pentueen LL Lady Aisha ”Hulda”, LL Sir Angus ”Angus” sekä LL Mrs Bonita ”Tiuku”. Hulda hultsikka muutti tyttönsä Tyynen ( Lapland Lord’s Princess Charlene ) luo asumaan, Angus sai uuden kodin Keminmaasta, kun veljeni muutti Uruguaihin ja Tiuku vaihtuu sijoitustyttönä haltijan omistukseen. Lämmin kiitos kaikille <3 Mieltä lämmittää suuresti, kun karvakaverit saavat huolehtivan ja rakastavaisen kodin itselleen, sen loppuelämän kodin.

Meidän 11-v Rexi-papparaisella ( Jellukan Borggas ) todettiin kesällä hormonikasvaimia, joita on yritetty hormoniruiskeilla tuloksetta hoitaa. Lopulta päädyttiin kastrointiin ja se oli hyvä ratkaisu! Leikkaus meni hyvin ja papparainen nuortui usealla vuodella, virtaa riittää taas, kun voi keskittyä muihinkin asioihin 😀

Samalla leikkuupöydälle joutui Martta-neiti ( Tassutuvan Silimänsoma ). Martta-rukan valeraskaudet pahenivat kerta kerran jälkeen niin paljon, ettei muuta vaihtoehtoa enää jäänyt. Jospa ne hellittäisivät jatkossa. Neiti voi ainakin todella hyvin ja on myös virkistynyt, hoikistunut myös, kun ei valeraskaudet enää kerrytä nestettä kehoon. Meidän lellipentu-Martta 🙂

Ja vielä vähän surua Elma-mummon ( Hännänhuiskeen Amalia ) kanssa. Jostain mystisestä syystä mummo sai haavauman oikeaan silmäänsä reilu kuukausi sitten. Silmää on hoidettu eri tavoin, eri lääkkeillä ja eri eläinlääkäreillä Torniossa ja Keminmaassa viikon välein tuloksetta. Pari viikkoa sitten Elma kävi Oulussa silmälääkärillä samalla käynnillä, kun käytin Nalaa terveystutkimuksissa ja Repeä silmätutkimuksissa. Silmän vilkkuluomi ommeltiin kiinni. Nyt Elma käynyt kontrollissa ja vihdoin toiveita parantumiseen on nähtävissä! Seuraava kontrolli vasta kuukauden päästä, voi niin toivon, että mummon silmä paranee. Onhan tämä ollut rankkaa aikaa toiselle 🙁

Tämä vuosi siis todellakin ollut opettavaisen haastava, mutta huumorilla tästäkin selvitään ja toivotaan parempaa uutta vuotta 2019.

Toivon ihan jokaiselle Lämmintä Joulua ja Onnea Uuteen Vuoteen 2019! 

 

 

You may also like