” Koskaan ei tiedä, onko aikaa paljon vai vähän, yhtäkkiä huomaa, se päättyikin tähän. ”

Muistoissa elää:

Suomenpystykorva ”Pepi”. Kotona asusteli myös Pepin pentu ”Pepita”, mutta Pepitasta ei valitettavasti ole kuvia tallella. Pahoittelut huonosta kuvasta.

Tiibetinspanieli ”Ami”

Saksanpaimenkoira ”Remu”. Ennen Remua sain nauttia hetken toisesta saksanpaimenkoirasta, joka valitettavasti jouduttiin lopettamaan syövän vuoksi jo ihan pentuna.

Norjanharmaahirvikoira ”Ressu”

Amerikancockerspanieli ”Osku”. Oskusta lisää Loukonpuron kennelin sivuilta.

” Nyt olen vapaa ja mukana tuulen, saan tassutella rajalla ajattomuuden. Olen kimallus tähden, olen pilven lento. Olen kasteisen aamun pisara hento. En ole poissa, vaan luoksenne saavun. Mukana jokaisen nousevan aamun. ”

Continue Reading